Capri ja Axel Munthen huvila

Toukokuisella Italian matkalla kävimme myös Caprin saarella.
Matkan ensimmäinen osa löytyy
Capri sijaitsee Napolin lounaispuolella  Sorrennosta sinne pääsee laivalla n. puolessa tunnissa. Saarella on kaksi kuntaa Anacapri ja Capri, asukkaita saarella oli 2015 lopulla n.14000 saaren korkein kohta on Monte Solaro 589m  sinne pääsee Anacaprilta tuolihisseillä.
Olemme käyneet aikaisemminkin Caprilla, mutta silloin emme käyneet Munthen huvilalla, joten asia oli korjattava kun siihen oli mahdollisuus.
 Menimme heti aamulla satamaan ja lähdimme laivalla reissuun. Edestakaiset liput kahdelle maksoivat 66 €  se vähän kirpaisi, mutta nyt oltiin lomalla.
Matka siis kesti noin puoli tuntia  kello 10 oltiin jo perillä ja illalla vasta takaisin joten nyt aikaa oli huomattavasti enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Suuntasimme heti Funivialle (2€/hlö), joka vei meidät ylös Caprin keskustaan.
Kuvassa keskellä näkyy rinnejuna funivia jolla tulimme ylös,  hetki maisemien ihailua ja lähdimme kävellen saaren toiselle puolelle Belvedere Cannonelle , josta on komeat näkymät Faraglionen kallio muodostelmille.

Faraglionen kalliot joilla asuu Euroopan ainoat siniset liskot. Harmittavasti ilma oli utuista eikä hyviä kuvia oikein saanut otettua.

fullsizeoutput_36c

Näkymiä Marina Piccolan suuntaan.

Via San Michele
Seuraavaksi lähdimme Bussilla Anacaprille  matka oli kyllä jännittävä bussi oli tosi pieni onneksi saimme istumapaikat. Tie oli kapea ja mutkainen ja kulki jonkun matkaa aivan kallion rinteessä onneksi matka ei ollut kovin pitkä.
fullsizeoutput_30b

Pienen kävelymatkan päässä on Axel Munthen ruotsalaisen kirjailijan ja lääkärin rakennuttama huvila Villa San Michele. Munthen ehkä kuuluisin kirja on Huvila meren rannalla.

Näkymiä huvilalta alas Marina Grandelle

Ymmärrän hyvin miksi Axel Munthe rakasti tätä paikkaa. Ihana visterian peittämä pylväs käytävä, harmi kun ei kukkinut.
Liskoja myös kukkaruukussa

Taustalla siintää Sorrento

Kuka lie vienyt palan Egyptiläisen sfinksin takapuolesta,  pääkin sillä on verkolla suojattu, aika tekee tehtävänsä. Pitihän sitä halata ja taputella, sillä paikalla ollut rouva sanoi sen tuovan onnea.

Keittiön ylähyllyllä olevat ruukut ovat Italialaisia apteekkiruukkuja 1700 luvulta.

Rennon oloiselta kaverilta näyttää Axel Munthe.

Axel Munthe piti vanhoista tavaroista ja patsaista.

 Keskellä olevan marmorisen pöytälevyn Munthe on löytänyt Palermon läheltä, jossa sitä käytettiin pesupöytänä.

Seinällä olevan Medusan pään Munthe sanoi löytäneensä meren pohjasta josta se oli häntä tuijottanut. Se on kuitenkin ostettu tai teetetty.
Luonnon ja paimenten jumala Hermes

Huvilan puutarhassa oli kuumana päivänä ihanan viileä rauhallinen tunnelma.

Puutarha valittiin Italian kauneimmaksi 2014
Feijoa sellowiana on Guavan sukulainen ja sen hedelmiä voi syödä sellaisenaan tai käyttää omenan tapaan soseena. Isossa puussa oli paljon kauniita kukkia, mutta hedelmiä ei vielä ollut.

Pulloharja pensaita oli paljon Via San Michelen varrella.

Olen lukenut Munthen kirjan Huvila meren rannalla ja siitä syystä siellä käynti tuntui jotenkin erikoiselta.
Käytiin vielä nauttimassa virvokkeet Anacaprin piazzalla ja katselimme kun ihmiset lähtivät tuolihissillä ylös Monte solarolle, itse emme jaksaneet lähteä.
Bussilla alaspäin meno oli ehkä vielä hurjempaa jo siitäkin syystä ettemme saaneet istumapaikkoja ja  vauhti oli hurjaa, oli vaikea pysyä pystyssä.
Vaikka Capri on melkoinen turistirysä, niin se on kuitenkin kaunis paikka josta löytyy hienoja kujia ja talojen pihoilla on kauniita istutuksia.
 Muistan edelliseltä kerralta, kun kävimme eräässä kirkossa jonka puutarhassa oli hyvä tuoksu ja jotenkin mahtava tunnelma ja helppo hengittää.
Vielä jäi nähtävää ja kiva olisi mennä vain oleskelemaan ja ihmettelemään ihmisten puuhia, nytkin laivaa odotellessa saatiin seurata jos jonkinmoisia juttuja.
Ihana Capri, ihana Italia.
Ci vediamo!
Marina Granden kukkaistutuksia

 

Italian terveisiä toukokuulta

Kävimme Italiassa toukokuun viimeisellä viikolla, kohteena tällä kertaa Sorrento.  Kävimme myös Positanossa,  Amalfissa, Ravellossa ja Caprin saarella.
Sorrennossa ei kovin paljon ole nähtävää, mutta sieltä pääsee helposti bussilla ja laivoilla noihin paikkoihin joissa kävimme.
Jo pelkästään bussimatkat olivat huikea kokemus, mutkainen tie Positanoon ja Amalfiin kulkee pitkin vuoren rinteitä ja liikennettä on ihan kiitettävästi, mutta maisemat matkalla ovat hienoja.
Tässä postauksessa on paljon kuvia, toivottavasti jaksatte loppuun.
Sorrento on n. 17000 asukkaan kaupunki Napolin lahdella
Tämä kuva on bussista matkalta Sorrentoon joka näkyy tuolla kauempana.

Sorrento sijaitsee korkeiden merestä nousevien kallioiden päällä.

Hiekkarantoja ei Sorrennossa juuri ole, joten auringon palvojille on paikat aallonmurtajilla.

Marina Grande on pieni kalasatama, mutta enimmäkseen siellä oli ravintoloita.
Muutamia kalastusveneitä siellä kuitenkin oli.
Marina piccola taas on satama, josta lähtevät laivat esim. Caprille ja Amalfin rannikolle.
Sorrennon pääkatu  Corso Italia
Piazza Tassolla nautittiin Aperol sprizit.

Aikaisin aamulla vielä kuskia väsyttää.
En voinut olla kuvaamatta tuota hotellia, jonka parvekkeilla oli ihan uskomaton määrä pelargonioita.
Siinä on ollut istuttamista.
Marina Piccolassa oli myös virkattuja liinoja puiden rungoilla.
Sorrento on kuuluisa Intarsia puutöistä.
 Pitäisi varmaan puhua Intarsia taiteesta, niin hienoja olivat nämä taulut joita oli useita hotellimme seinillä. Pikkutarkaa työtä pienistä ohuista puuviilun paloista tehty. 
Positano ja Amalfi
Positanon ja Amalfille menimme laivalla.
Positano on pieni kunta Salernon maakunnassa  10 km Sorrennosta itään asukkaita n. 4000
Positano oli mielestämme hieno paikka. Olisimme olleet siellä pidempäänkin, mutta laiva lähti taas parin tunnin päästä.
Varjoinen ostoskuja ihmeköynnös kattoineen.
Rannasta heti bongasin hienon kukkaistutuksen.
Korkeimalla olevasta talosta on varmasti huikeat näkymät merelle.
Amalfi
Amalfi on runsaan 5000 asukkaan kaupunki  vain pienen merimatkan päässä Positanosta.

Amalfin kirkko.
Positanon jälkeen Amalfi ei ollut kuitenkaan mielestämme niin hieno paikka.
Italialaista jäätelöä on aina ehdottomasti syötävä.
Ravello
Ravelloon mentiin bussilla ja onnistuttiin saaman paikat ns. näköalapaikat bussista.
maisemat oli kyllä komeat mutta välillä kyllä vähän kauhistutti mutkainen tie ja jyrkät pudotukset.

Positanoakin sain bussista kuvattua.
Ravellossa on  asukkaita n.5000
Amalfissa vaihdoimme bussia ja jatkoimme Ravelloon, bussi oli pieni ja tie ylös Ravelloon vielä kapeampi ja mutkaisempi.
Ravellossa kävimme Villa Rufolossa. Siellä soi Wagnerin musiikki.
Kukkaistukset olivat runsaat. Musiiki festivaalit olivat alkamassa ja kuvan oikeassa laidassa näkyy rakennelmaa, josta tehtiin orkesterille esiintymislavaa.
En tiedä mikä tarkoitus tuolla patsaalla oli , mutta sillä ainakin oli vettä muuten kukat kyllä kärsivät kuivuudesta, melkein teki mieli kastella.
Villa Rufoloa hienompi paikka oli mielestäni Villa Cimbrone.
Villa Cimbronen puutarha on korkealla kuten huomaatte.
Patsaita siellä oli paljon.
Terrazzo dell´infinito ja sen patsaat. Ihmisä vaan niin paljon ettei kuvaa ilman niitä oikein saanut.
Paljon ruusuja
 Kuivaa oli täälläkin.
Tuo torni köynnöksineen on melkein kuin sadusta.
Vähän kuivaakin kestävää pelargoniaa käytetään paljon.
Hieno, voisin ottaa itsellenikin.
Villa Cimbronen puutarha on laaja

Hienoja koristeltuja rakennelmia, olikohan tämä joskus ollut teehuone.
Ihan mahtavan hieno vanha ovi
Loppuun vielä Ravellon kirkko.

Jätän caprin ja Munthen huvilan toiseen kertaan muuten postaus olisi niin pitkä, ettei sitä kukaan näillä helteillä jaksaisi lukea.

Firenze

Muistellaan taas Italian reissua jolla yhtenä kohteena oli myös päivän visiitti Firenzeen. En ole ollenkaan suurkaupunki ihminen tykkään enemmän rauhallisista pienemmistä paikoista, mutta haluan toki käydä tutustumassa myös isompiin kaupunkeihin ja tällaiset päivän visiitit ovat juuri sopivia siihen.

Kaikkein eniten halusin nähdä Ponte vecchion ja Bobolin puutarhan.

Oppaan mukana käytiin kuitenkin katsomassa Duomo eli Chiesa di Santa Maria del Fiore joka on suuri ja varsinkin sen komea kupoli näkyy kauas, sen edessä on kastekirkko ja sen kullattu ovi, jonka lähelle ei päässyt niin paljon siellä oli turisteja vaikka oli jo syyskuu, millainen ruuhka mahtaakaan olla esim. heinä- elokuussa. Palazzo Vecchion edustalla oli paljon patsaita.

Omaa aikaa oli  reilu 3 tuntia ja kävin pikaisesti sisällä Duomossa ja jatkoin matkaa kohti Ponte vecchiota ja Bobolin puutarhaa, joka on Palazzo Pittin takana.

Ajoimme bussilla ensin Michelangelon näköala paikalle josta on komeat näkymät Firenzen kaupunkiin.

Kopion kopio Daavid patsaasta. Aito on Firenzen galleriassa ja kopio  sen alkuperäisellä paikalla Palazzo vecchion ulkopuolella.

Duomon edessä oleva kastekirkko. Harmittaa kun unohdin laajakulma objektiivin hotelliin sitä olisi ehdottomasti tarvittu, niin korkeita ja komeita rakennukset olivat.

Duomo ja sen komea kupoli pilkottaa takana.

Duomosta sisältä

Ihmispaljouden takia en päässyt kunnolla kuvaamaan kupolin komeaa kattomaalausta.

Näin huonon kuvan sain kastekirkon kullatusta ovesta, koska lähelle ei päässyt. Olen rajannut tuosta kuvasta ihmisten päät pois.

 Ponte Vecchio jossa oli ensin teurastamo ja jätteet pudotettiin suoraan Arno jokeen, mutta hajut olivat melkoiset ja teurastajat saivat siirtyä ja kultasepät tilalle. Nykyäänkin siellä on koruliikkeitä ja mm. nahkatuotteita.

 Arno joki

Palazzo Pittin komeita kattomaalauksia. Tuo valtava rakennus oli sisältä aivan uskomatoman hieno, jokaisessa huoneessa hienot kattomaalaukset ja seinät täynnä taidetta,  hienoja patsaita ja huonekaluja.

Minä kun olen puutarhaihminen niin puutarhat kiinnostaa. harmikseni sillä välin kun olin palatsissa, niin oli alkanut sataa vettä no puutarhaan on kuitenkin mentävä kun sisäänpääsykin on maksettu.

Syksy kun oli, niin ei siellä paljon kukkia ollut. Olen lukenut että näissä kaarissa joita oli molemmin puolin tietä kasvaa sinisade. Voin vain kuvitella sitä tuoksua mikä siellä on kun tuo kukkii.

Patsaita oli paljon.

Tämä pitkä tie vie alas suihkulähteelle. Vaikka vettä satoikin niin lämpötila oli kuitenkin noin 25 astetta pikkaisen tuli hiki kun kapusin tuota mäkeä takaisin ylös.

Suihkulähde oli laaja.

Täällä oli sentään joitain kukkia.

Palzzo Pitti puutarhan suunnasta.

Sade loppui tietysti kun olin poistumassa. Kun aurinko tuli esiin niin oli aika komea näkymä Duomolle päin kun se näkyi tummaa taivasta vasten kuvasta sitä ei välttämättä näe.

Kuka voi vastustaa aitoa Italialaista jäätelöä?

En minä ainakaan.

Laitan tähän vielä kuvan jossa näkyy kuinka korkealle Arno joen vesi on noussut sen tulviessa vuonna 1966 vesi nousi 6 metriä. Tuossa ikkunan yläpuolella oleva valkoinen kyltti kertoo mihin asti vesi nousi. Arno joki näytti olevan nyt aika syvällä uomassaan joten paljon on vettä ollut silloin.

Kiitos jos olet jaksanut lukea lopuun asti ja hyvää alkavaa marraskuuta kaikille.