Capri ja Axel Munthen huvila

Toukokuisella Italian matkalla kävimme myös Caprin saarella.
Matkan ensimmäinen osa löytyy
Capri sijaitsee Napolin lounaispuolella  Sorrennosta sinne pääsee laivalla n. puolessa tunnissa. Saarella on kaksi kuntaa Anacapri ja Capri, asukkaita saarella oli 2015 lopulla n.14000 saaren korkein kohta on Monte Solaro 589m  sinne pääsee Anacaprilta tuolihisseillä.
Olemme käyneet aikaisemminkin Caprilla, mutta silloin emme käyneet Munthen huvilalla, joten asia oli korjattava kun siihen oli mahdollisuus.
 Menimme heti aamulla satamaan ja lähdimme laivalla reissuun. Edestakaiset liput kahdelle maksoivat 66 €  se vähän kirpaisi, mutta nyt oltiin lomalla.
Matka siis kesti noin puoli tuntia  kello 10 oltiin jo perillä ja illalla vasta takaisin joten nyt aikaa oli huomattavasti enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Suuntasimme heti Funivialle (2€/hlö), joka vei meidät ylös Caprin keskustaan.
Kuvassa keskellä näkyy rinnejuna funivia jolla tulimme ylös,  hetki maisemien ihailua ja lähdimme kävellen saaren toiselle puolelle Belvedere Cannonelle , josta on komeat näkymät Faraglionen kallio muodostelmille.

Faraglionen kalliot joilla asuu Euroopan ainoat siniset liskot. Harmittavasti ilma oli utuista eikä hyviä kuvia oikein saanut otettua.

fullsizeoutput_36c

Näkymiä Marina Piccolan suuntaan.

Via San Michele
Seuraavaksi lähdimme Bussilla Anacaprille  matka oli kyllä jännittävä bussi oli tosi pieni onneksi saimme istumapaikat. Tie oli kapea ja mutkainen ja kulki jonkun matkaa aivan kallion rinteessä onneksi matka ei ollut kovin pitkä.
fullsizeoutput_30b

Pienen kävelymatkan päässä on Axel Munthen ruotsalaisen kirjailijan ja lääkärin rakennuttama huvila Villa San Michele. Munthen ehkä kuuluisin kirja on Huvila meren rannalla.

Näkymiä huvilalta alas Marina Grandelle

Ymmärrän hyvin miksi Axel Munthe rakasti tätä paikkaa. Ihana visterian peittämä pylväs käytävä, harmi kun ei kukkinut.
Liskoja myös kukkaruukussa

Taustalla siintää Sorrento

Kuka lie vienyt palan Egyptiläisen sfinksin takapuolesta,  pääkin sillä on verkolla suojattu, aika tekee tehtävänsä. Pitihän sitä halata ja taputella, sillä paikalla ollut rouva sanoi sen tuovan onnea.

Keittiön ylähyllyllä olevat ruukut ovat Italialaisia apteekkiruukkuja 1700 luvulta.

Rennon oloiselta kaverilta näyttää Axel Munthe.

Axel Munthe piti vanhoista tavaroista ja patsaista.

 Keskellä olevan marmorisen pöytälevyn Munthe on löytänyt Palermon läheltä, jossa sitä käytettiin pesupöytänä.

Seinällä olevan Medusan pään Munthe sanoi löytäneensä meren pohjasta josta se oli häntä tuijottanut. Se on kuitenkin ostettu tai teetetty.
Luonnon ja paimenten jumala Hermes

Huvilan puutarhassa oli kuumana päivänä ihanan viileä rauhallinen tunnelma.

Puutarha valittiin Italian kauneimmaksi 2014
Feijoa sellowiana on Guavan sukulainen ja sen hedelmiä voi syödä sellaisenaan tai käyttää omenan tapaan soseena. Isossa puussa oli paljon kauniita kukkia, mutta hedelmiä ei vielä ollut.

Pulloharja pensaita oli paljon Via San Michelen varrella.

Olen lukenut Munthen kirjan Huvila meren rannalla ja siitä syystä siellä käynti tuntui jotenkin erikoiselta.
Käytiin vielä nauttimassa virvokkeet Anacaprin piazzalla ja katselimme kun ihmiset lähtivät tuolihissillä ylös Monte solarolle, itse emme jaksaneet lähteä.
Bussilla alaspäin meno oli ehkä vielä hurjempaa jo siitäkin syystä ettemme saaneet istumapaikkoja ja  vauhti oli hurjaa, oli vaikea pysyä pystyssä.
Vaikka Capri on melkoinen turistirysä, niin se on kuitenkin kaunis paikka josta löytyy hienoja kujia ja talojen pihoilla on kauniita istutuksia.
 Muistan edelliseltä kerralta, kun kävimme eräässä kirkossa jonka puutarhassa oli hyvä tuoksu ja jotenkin mahtava tunnelma ja helppo hengittää.
Vielä jäi nähtävää ja kiva olisi mennä vain oleskelemaan ja ihmettelemään ihmisten puuhia, nytkin laivaa odotellessa saatiin seurata jos jonkinmoisia juttuja.
Ihana Capri, ihana Italia.
Ci vediamo!
Marina Granden kukkaistutuksia

 

Lokakuun tunnelmia

Ihan ensimmäiseksi ilmoitan blogin osoitteen muutoksesta. Blogi on siis siirtynyt tänne WordPressiin, en tullut enää toimeen Bloggerin kanssa en pystynyt lukemaan kommentteja eikä niistä enää tullut ilmoituksiakaan. Kaikenlaisia konsteja yritin tehdä, mutta ei vaan toiminut. Lopettaminenkin kävi mielessä, mutta päätin kuitenkin katsoa vielä jonkun aikaa miten tämä bloggailu innostaa.

Aika kulkee hurjan nopeasti, ollaan jo lokakuun puolessa välissä eikä kauaa kestä kun vietetään jo Joulua. Eikä tämä lokakuu niin lokainen ole ollut, toistaiseksi ainakaan, lämmintäkin on ollut.

Puutarhassa kukoistaa vielä ja uusia nuppuja aukeaa jatkuvasti. Daaliat kukkivat vielä kovasti, mutta nyt ne on kyllä nostettava koska lupasivat taas kylmenevää ja näkyihän ennusteessa jo miinus merkkejä ensi viikolle.

Minulle tehtiin oikean käden ranteessa olevaan tekoniveleen korjausleikkaus tuossa elokuun loppupuolella, mistä johtuen en paljoa ole puutarhassa puuhaillut. Eilen olin kuitenkin jo vähän haravoimassa, mutta yhtäkään kukka sipulia en ole, enkä aio istuttaa tänä syksynä peurat ne kuitenkin tulee syömään.

Olen aina siivonnut perennojen varret pois, mutta nyt ne saavat jäädä jos sitä luntakaan ei tule ennen talvipakkasia, niin on jotain suojaa.

Mukavaa syksyn jatkoa kaikille.